Mastotalkoot 22.9.2012

Tänä vuonna Aquilan masto nostettiin pois sateisessa, mutta lähes tyynessä säässä. Pieni sade ei haittaa, mutta tuuli vaikeuttaa hommaa, sillä vene pyrkii liikkumaan laiturissa juuri silloin, kun se ei sitä saisi tehdä. Lisäksi ohiajavien veneiden tekemien aaltojen kanssa saa olla tarkkana. Vindeksiä tai antenneja irroitettaessa veneen ei soisi keikkuvan yhtään, sillä pieni veneen liike on mastonhuipussa moninkertainen.

Turvavaljaat ylle ja ei kun mastoon!

Aquilan kotisataman mastonosturin tikkaat ovat oiva apuväline kiivetä ylös irroittamaan mastosta kaikki helposti rikkoutuvat laitteet.

Masto nostettiin ilman vaikeuksia. Rauhallisuus ja selkeät käskyt ovat tässäkin hommassa valttia. Pursiseuran jäsenet auttavat toisiaan telakoinneissa. Parin viikon sisällä olisi suunnitteilla veneen nosto ja Aquilan osakkaiden syystalkoot.

Kestävyyttä karttataskuun

Olemme huomanneet, että karttasarjojen mukana tulevat muovitaskut eivät kestä kovin kauaa, varsinkin jos kartta on aina matkan aikana ulkona kannella ja sitä käytetään ahkerasti. Karttataskun reunaan kannattaa jo uutena ommella tekonahasta reunavahvike. Noin 15mm leveästä nahkanauhasta saa hyvän suojan karttataskun reunaan, kun nauhan taittaa taskun reunan molemmille puolille ja ompelee tikillä kiinni muovitaskun reunaan. Aquilan miehistö teetti myös yhden kokonaan uuden taskun samalla verhoilijalla, joka on tehnyt Aquilan patjat viimeisen kahden talven aikana. Jos joku kanssaveneilijä on kiinnostunut verhoilijan tekemästä kestävästä karttataskusta (ja vieläpä kelpo hintaan), voi verhoilijan yhteystietoja tiedustella Aquilan miehistöltä.

Vasemmalla vahvistettu karttatasku ja oikealla verhoilijan tekemä uusi karttatasku

Kauden päätöspurjehdus 14.-16.9.2012

Kaukaluotoon suuntautuneella, syksyn viimeisellä purjehduksella saimme nauttia monenlaisesta säästä. Perjantaina menomatkalla tuuli puhalsi etelä-lounaasta noin 13 m/s ja vettä satoi koko matkan. Aquila kulki pelkällä genoalla yli 8 solmua. Perille päästiin juuri ennen hämärää ja illan pimetessä Aquilan miehistö nautti saunasta ja hyvästä ruoasta.

Lauantaina sää oli jo paljon parempi ja aurinkoinen syyssää hemmotteli Kaukaluotoon saapuneita. Lauantaipäivä kului purjeita kuivatellessa, työkalupussia ommellessa ja käsitöitä tehdessä.

Aquilan uusi työkalupussi

Sunnuntaina keli suosi purjehtijaa. Aquila kryssi noin neljässä tunnissa Kaukaluodosta takaisin Vaskiluotoon. Lounaistuuli puhalteli puuskissa parhaimmillaan noin 10 m/s.

Vaskiluotoon saavuttiin sopivasti niin, että purjeet saatiin otettua pois ennen hämärää ja iltakastetta. Tästä alkaisi taas joka syksyinen veneen varusteista riisuminen ja talvitelakoinnin valmistelu.

Perinteeksi muodostunut syyspurjehdus

Vuodesta 2010 alkaen on Aquilalla tehty pienellä kaveriporukalla pitkän viikonlopun kestävä syyspurjehdus. Purjehdukset ovat suuntautuneet Vaasan saaristoon. Tänäkin vuonna purjehduksen suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin ja sopiva viikonloppukin saatiin sovittua. H-hetken lähestyessä flunssa kuitenkin harmillisesti esti osaa miehistöstä osallistumasta purjehdukselle, mutta matkaan päätettiin kuitenkin lähteä kahden miehen voimin.

Torstaina 6.9.2012 matkaan lähdettiin heti miehistön saavuttua Vaasaan. Veneen varustelu ja proviantin hankkiminen oli tehty jo päivän aikana, joten Vaskiluodosta Larsbjörkaskäriin ehdittiin valoisan aikana. Perinteisesti näillä purjehduksilla on ollut humoristiseen sävyyn suunniteltu ohjelma ajankohtaista teemaa sivuten. Ohjelmaan on joka vuosi kuulunut hyvästä ruoasta ja saunasta nauttiminen. Larsbjörkaskärin saunassa miehistö sai nauttia pehmeistä merellisistä löylyistä.

Perjantaina 7.9.2012 matkaa jatkettiin pohjoiseen. Kevyt luoteistuuli antoi Aquilalle mukavasti vauhtia ja reittisuunnitelmaksi päätettiin Larsbjörkaskär - Ritgrund - Mikkelinsaaret - Kaukaluoto. Mikkelinsaarten vanhan merivartioaseman laituriin saavuttiin neljän aikaan iltapäivällä. Tarkoituksena oli nauttia myöhäinen lounas ja jatkaa matkaa kohti Kaukaluotoa. Miehistöllä heräsi kuitenkin mielenkiinto Merivartioaseman saunaa kohtaan ja niinpä päätettiin soittaa kesäkahvilan pitäjälle, josko hän vaikka olisi tulossa Mikkelinsaarille, vaikka sesonki olikin jo ohi. Saunan lämmitys saatiin järjestettyä ja Aquila kiinnitettiin huolellisesti laituriin yöksi luvattua pohjoistuulta silmällä pitäen. Illan aikana laituriin kiinnittäytyi vielä kaksi muutakin venettä. Muuten saaristo oli syksyisen autio. Muutama kalastaja oli tähän mennessä tullut Aquilaa vastaan, mutta huviveneitä ei näkynyt. Toisaalta, nythän oli vasta perjantai-ilta ja ns. normaalit ihmiset ovat olleet koko päivän töissä. 13 asteisessa merivedessä uiminen virkisti mukavasti kuumien löylyjen jälkeen.

                                                 


Lauantai 8.9.2012 valkeni puolipilvisessä säässä. Pohjoistuuli puhalsi 8 m/s, mikä enteili joutuisaa matkaa etelään kohti Kaukaluotoa. Matkaan lähdettiin terveellisen aamiaisen jälkeen.

 Juuri ennen Kaukaluotoon saapumista Aquilan miehistö tarkkaili läntiselle taivaalle kerääntyneitä todella tummia pilviä. Kun purjeet laskettiin, oli sateen reuna noin kahden mailin päässä ja läheni koko ajan.

Yhden tumman pilven alareunasta työntyi alas suppilomainen, nopeasti liikkuva pilvi. Sen todettiin olevan trombi. Onneksi se ei sattunut kohdalle siinä vaiheessa, kun purjeet olivat vielä ylhäällä tai niitä oltaisiin oltu juuri laskemassa.

 Hetki Kaukaluotoon saapumisen jälkeen alkoi satamaan, ensin vettä ja sitten rakeita.

 Iltapäivä kului mukavasti saunaa lämmitellessä, ruokaa laittaessa ja menneitä muistellessa.

Sunnuntaina 9.9.2012 olikin sitten jo kotisatamaan palaamisen aika. Aamu valkeni aurinkoisen kauniina.   Tämän vuotinen syyspurjehdus tarjosi rentouttavaa, kiireetöntä matkantekoa.

Noin 7 m/s puhaltava pohjoistuuli antoi alkumatkasta Aquilalle noin 6 solmun vauhdin ja spinaakkerikin saatiin nostaa ylös.

Tuuli kuitenkin tyyntyi täysin ennen Raippaluodon siltaa eikä miehistöllä ollut muuta vaihtoehtoa kuin nostaa "peltigenoa", sillä osan miehistöstä piti ehtiä iltapäivällä Vaasasta lähtevään junaan, joka ei odottaisi, jos Aquila saapuisi myöhässä satamaan.

Tämä kaveriporukka jää taas odottelemaan ja suunnittelemaan ensi vuoden purjehduksia.

Supercoolin tuulettimien moottorit

Tuulettimen moottorin rikkoutuminen aiheutti päänvaivaa edellisen purjehduksen ensimmäisenä päivänä.  Peltier-periaatteella toimiva Supercool kylmälaite on siinä mielessä varmatoiminen, että siinä ei ole muita kuluvia osia kuin tuulettimien moottorit, sillä sähkövirta siirtää lämpöä elementin osien välillä. Nyt kuitenkin kävi niin, että lämpimän puolen moottorista paloi käämi eikä Ruotsista saatu hankittua uutta moottoria. Suomesta moottoreita kuitenkin löytyi ja kun Aquila saapui Vaasaan, hankittiin lämpimälle puolelle uusi moottori sekä pari varamoottoria tulevia vuosia ajatellen. Kylmän puolen moottoristakin on alkanut kuulua vaimeaa nakutusta, joten sekin vaihdetaan lähiaikoina.

Vanhoissa moottoreissa ei ollut näkyvissä mitään tunnistetietoja, joten uudet moottorit tilattiin kylmälaitteen mallin perusteella. Pienen moottorin hinnaksi suomalainen yritys on määrittänyt 35 euroa. Hinta tuntuu aavistuksen kalliilta, mutta jos haluaa ystävällisen palvelun suomeksi ja moottorit postiluukusta parin päivän kuluttua tilauksesta, niin sillä hinnalla moottoreita ainakin toistaiseksi Suomesta saa. Uuden moottorin tyyppitarran tietojen perusteella internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi muutamia paikkoja, joista moottoreita saattaisi saada tilattua. Muutamilla nettisivuilla moottorin hinnaksi ilmoitettiin 1,99 dollaria! Jos joku blogin lukija aikoo vaihtaa Supercooliin moottorin, niin kannattaa ehkä hieman nähdä vaivaa ulkomailta tilaamiseen. Aquilan miehistö on todennut, että yksi moottori on hyvä olla varalla ja vaihtaminen onnistuu vaikka merellä, sillä Aquilan työkaluihin kuuluu myös kolvi, joka saa virtansa tänä kesänä asennetusta invertteristä. Alla olevassa linkissä on ohjeet moottorin vaihtamiseen.
http://www.captainsshop.fi/verkkokauppa/product_details.php?p=173

Fäliskäret - Vaskiluoto 13.8.2012

Maaritin ja Jaakon tämänkertaisen purjehduksen viimeinen päivä valkeni yhtä kauniina kuin edellinen päivä oli painunut mailleen. Meri oli aivan tyyni ja aurinko paistoi lämpimästi. Edessä oli noin neljän tunnin matka Vaskiluotoon, kotisatamaan.

Toffelstenenin kivellä merikotka tarkkaili ohi kulkevaa Aquilaa.

Taivaanrannassa paikallisen varustamon RoPax-laiva ajoi kohti Vaasaa. Näky oli hieman epätodellinen, sillä meri oli aivan peili tyyni ja laivasta näkyi tarkasti kaikki valkoiset kansirakenteet, muttei yhtään sinistä kylkeä.

Aquila Höga Kustenilla summa summarum

Aquila saapui maanantaina iltapäivällä takaisin kotisatamaan Vaskiluotoon ja edessä oli tavaroiden pakkaaminen, veneen siivoaminen sisältä ja kannen peseminen. Onneksi Maarit oli matkan aikana hoitanut tiskit ja pakannut suurimman osan tavaroista laukkuihin, joten homma sujui melko ripeästi.

Mitä matkan aikana tapahui?

Suomen lippu nostettiin 22 kertaa.

Ruotsin kohteliaisuuslippu nostettiin 19 kertaa.

Juhlaliputus nostettiin kerran.

Aquila vieraili 14 eri satamassa (joissain satamissa kahteen kertaan).

Yksi yö purjehdittiin ja 20 yötä vietettiin satamassa.

Silta alitettiin 2 kertaa ja avattavasta sillasta mentiin läpi 2 kertaa.

Pyykkiä pestiin 2 kertaa, vene siivottiin 4 kertaa, kansi pestiin 3 kertaa ja vesilinja 2 kertaa.

Matkan aikana otettiin noin 1700 valokuvaa, joista perkaamisen jälkeen muistoksi jäi noin 1400 kuvaa.

Matkaa tehtiin päiväkirjamerkintöjen mukaan 401 mailia Aquilalla ja 5 mailia kumiveneellä.

Ongelmia tai laitteiden rikkoontumisia oli matkan aikana todella vähän. Ainoastaan kylmäboksin tuulettimen moottori aiheutti hieman päänvaivaa alkumatkasta, mutta jäähdyttävän kylmälaukun hankkiminen pelasti kylmätavaroiden säilymisen koko loppumatkan ajaksi. Pidemmillä reissuilla veneellä tulee tehtyä pientä hienosäätöä ja muuta rakentelua. Näistä mainittakoon esimerkkinä Härnösandissa viimeistellyt Lazy Jacksit, jotka nyt toimivat halutulla tavalla ja isopurjeen voi laskea yksin ilman viikkaajaa. 

Aquilan Höga Kustenille suuntautunut matka oli yhdellä sanalla sanoen onnistunut! Miehistö on tyytyväinen näkemiinsä maisemiin ja saamiinsa kokemuksiin. Jos tuulta olisi näiden kolmen viikon aikana ollut hieman enemmän, olisi reissu ollut lähes täydellinen. Höga Kusten on Vaasasta katsottuna loppujen lopuksi niin lähellä, että sinne siirtyminen käy todella vaivattomasti varsinkin silloin, jos sää ja tuulet osuvat kohdalleen. Aquilan miehistö suosittelee juuri päättyneen purjehduksen tuomien kokemusten perusteella Höga Kustenia kaikille, jotka siellä eivät ole vielä käyneet. Höga Kustenilla on nähtävää ja koettavaa moneksi vuodeksi, niin kuin olimme jo etukäteen saaneet tutuilta purjehduskavereiltamme kuulla.

Nyt Aquila jää hetkeksi kotilaituriin odottelemaan syksyn viikonloppupurjehduksia.

Jaakko ja Maarit, s/y Aquila

Kaunis sunnuntai Fäliskäretissä

Sunnuntaina osa laiturissa yöpyneistä veneistä lähti kohti Vaasaa. Aquilan miehistö päätti jäädä sunnuntaiksi Fäliskäretiin, sillä päivä oli täysin tyyni ja päällikkö arvioi pilvipeitteenkin aukeavan iltaan mennessä. Päivän aikana oli hyvää aikaa järjestellä ruokatarvikkeita ja valmistella tulevaa tavaroiden pakkaamista ja veneeltä poistumista. Maarit järjesti kaikki säilykkeet muovilaatikoihin ja kirjoitti päälle lapun, josta on helppo lukea laatikon sisältö. 

Ennen saunanlämmitystä kävimme ajelemassa muutaman mailin lenkin Aquilan "pikkuisella" lähisaarten kapeikoissa ja luotasimme samalla muutamia väylän kohtia, josko niistä vaikka pääsisi kulkemaan Aquilalla.

Harmaat pilvet väistyvät

Saunan terassilla saimme nauttia uskomattoman kauniista illasta juuri auringon laskiessa. Huomenna olisi tämän purjehduksen viimeinen legi kohti kotisatamaa.

Auringonlasku Fäliskäretissä

Ulvöhamn - Rönnskären 11.8.2012

Edessä oli noin 60 mailin matka Selkämeren pohjoisosan yli Suomen puolelle, joten liikkeelle piti lähteä aikaisin aamulla. Kello soi 0600 Suomen aikaa ja liikkeelle lähdettiin heti aamutoimien jälkeen. Satamassa muut vielä nukkuivat, kun Aquila irroittautui laiturista, nosti hiiren hiljaa ankkurin ja lipui kohti Ulvön idänpuoleista salmea. Viereisen vaasalaisveneen kippari heräsi ja toivotti hyvää matkaa kättään heilauttaen. 

Meriaamiainen nautittiin hetki uloslähdön jälkeen. Meri oli lähes tyyni ja matkaa taitettiin koneella tuulen virkoamista odotellessa.

Kun Aquila ylitti Ruotsin aluevesirajan, laskettiin kohteliaisuus lippu tämän reissun osalta viimeistä kertaa.

Puolenpäivän jälkeen tuuli alkoi vähitellen olla sitä, mitä ennusteet edellisenä päivänä lupailivat ja vihdoin päästiin nostamaan purjeet. Loppumatkan Aquila kulki 5-8 solmua isopurjeen ja spinaakkerin voimalla. Purjeet laskettiin vasta juuri ennen Fäliskäretin sisäänmenoväylälle kääntymistä.

Fäliskäretin pooki

Fäliskäretin entiselle merivartioasemalle saavuttiin reilun 10 tunnin matkanteon jälkeen. Laiturissa oli jo muitakin veneitä ja illan aikana sinne saapui vielä muutama lisää. Aquilan miehistö sai taas pitkästä aikaa nauttia suomalaisesta saunasta.